Tausta
Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12 -suunnitelma) on strateginen suunnitelma Suomen liikennejärjestelmän kehittämisestä. Suunnitelman valmistelu perustuu lakiin liikennejärjestelmästä ja maanteistä (503/2005). Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa yhteistyössä suunnitelman kannalta keskeisten ministeriöiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma päivitetään hallituskauden alussa.
Suunnitelma sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta ja toimintaympäristön muutoksista, vision liikennejärjestelmän kehittämisestä vuoteen 2050, valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteet sekä toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy valtion rahoitusohjelma ja vaikutusarviointi.
Lausunto
Stop autoilijoiden kuritukselle kansanliikkeen mielestä määrärahojen ollessa rajallisia, pitää keskittyä pitämään nykyinen tieliikenneverkko kunnossa ja vaarallisimpiin paikkoihin tehdä mahdollisesti liikenneturvallisuutta parantavia muutoksia kuin avata uusia hankkeita uusien teiden rakentamiseksi.
Kunnes nämä ovat kunnossa, niin vasta sen jälkeen tulisi miettiä uusia hankkeita. Kunnossa oleva liikenneverkko on myös ympäristön kannalta tärkeää matka-aikojen ollessa lyhyempiä ja kaluston pysyessä kunnossa verrattuna jatkuvaa korjausvelkaa potevaan liikenneverkkoon. Sama koskee muutakin liikennettä mutta siellä vaikuttaa toki se, mitkä reitit ovat tärkeimpiä kansalaisten ja yritysten kannalta.
Henkilöauton päästöt alittavat monessa tilanteessa joukkoliikenteen päästöt tieliikenteessä nykyisillä joukkoliikenteen täyttöasteilla. Tämä tekee siitä kestävämpää. Lisäksi henkilöautoilun ajonaikaiset päästöt ovat kokoajan vähentyneet ja ne vähenevät edelleen sekä poistuvat teknisen kehityksen myötä.
Henkilöautoilu on myös tehokkaampaa ajatellen ihmisten rajallista aikaa työn, perheen ja asioiden hoidon kannalta – ajansäästö sekä matkaketjutuksen helppous. Liikenteen uusia palveluja ei pitäisi luoda ja tuottaa lisää veronmaksajien rahalla, koska määrärahat eivät riitä nytkään säälilliseen teiden ylläpitoon ja kehittämiseen.
Suomen kokoiseen maahan ei myöskään tule rakentaa liikennejärjestelmiä, jotka lisäävät byrokratiaa ja kustannuksia veronmaksajille ja palvelujen tai teiden käyttäjille. Yksityisautoilijoita on enemmistö autoilijoista. Heidän näkökulmansa jää kuitenkin tähän nähden liian pieneen rooliin suunnittelussa ja päätöksissä, jotka koskevat ja koskettavat tieliikennettä. Heidän vaikutusmahdollisuuksiaan tulee lisätä muutenkin kuin Kansalaisparlamentin tapaisilla lyhytaikaisilla vaikutusmahdollisuuksilla.
Valmistelun ja vuorovaikutuksen tulee olla jatkuvaa ja aktiivista ja eri sidosryhmien ottaminen riittävästi mukaan liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelun kaikissa vaiheissa on tärkeää, jotta asioihin olisi aidosti mahdollista vaikuttaa. Pajoihin, työryhmiin ja kuulemistilaisuuksiin pitää varata riittävästi aikaa, niitä pitää järjestää riittävästi eri vaiheissa ja niiden ajankohdista tulee saada tietoa ajoissa.
